Brentirin sankarit

Brentirin rajakreivikunta

Historia

Maailman synty

Aikojen alussa oli Tyhjyys, jossa kulki kolme jumalaa: Thulim, tämän veli Zimir, ja Ivoona. Thulim ja Zimir kosivat molemmat Ivoonaa, joka valitsi puolisokseen ensimmäisen. Niin Thulim, Ilmojen Isä, ja Ivoona, Maan Äiti, yhtyivät ja loivat maailman. He muovasivat vuoret ja valtameret, täyttivät maan kasveilla ja eläimillä, ja loivat älykkäät kansat: ihmiset, peikot, kääpiöt ja kaikista suurimpana haltiat, joille he antoivat luvan hallita muita kansoja.

Haltioiden ja lohikäärmeiden sota

Haltiat rakensivat taikavoimillaan suuria kaupunkeja ja hallitsivat viisasti, pitäen huolta maasta ja vähäisemmistä kansoista. Kaikkialla vallitsi rauha, tasapaino ja yltäkylläisyys. Mutta Zimir, Pimeyden Valtias, joka oli kateudesta veljelleen katkeroitunut, halusi tuhota haltiat, ja loi ja lähetti maailmaan lohikäärmeet ja usutti nämä sotaan haltioita vastaan.

Vuosisatojen ajan haltiat ja lohikäärmeet sotivat maailman herruudesta. Haltiat voittivat lopulta ja surmasivat viimeisenkin lohikäärmeen, mutta ne olivat jo ehtineet kylvää tuhoa ja turmellusta, eikä maailma voinut enää palata entiselleen. Haltiat, joiden lukumäärä oli nyt vähäinen ja joiden kaupungit ja valtakunnat olivat raunioina, vetäytyivät aarnimetsien siimekseen, salattuihin laaksoihin ja kaukaisille saarille.

Kaptaran keisarikunta

Haltioiden ajan päätyttyä vähäisemmät kansat, joilla nyt oli valta hallita itseään, alkoivat hiljalleen lisääntyä ja täyttää sodan autioittaman maan. Kansoista runsaslukuisimmiksi kasvoivat ihmiset ja peikot. Maa Korkeiden Vuorten länsipuolella kuului ihmisille ja oli jakautunut lukuisiin pieniin valtioihin, jotka nahistelivat keskenään. Lopulta Kaptaran kuningaskunnan valtias, Malthus Suuri, valloitti yksi kerrallaan kaikki ihmisten maat ja julisti itsensä keisariksi.

Kaptaran keisarikunta ulottui pohjoisen havumetsistä etelän aavikoille, ja sen kansalaiset polveutuivat useista eri heimoista, mutta vuosisatojen kuluessa kaptaralaiset yhtenäistyivät tavoiltaan ja alkoivat kaikki puhua samaa kieltä. Brentir oli yksi Kaptaran lukemattomista provinsseista, ja keisarikunnan aika oli Brentirissä enimmäkseen rauhaisaa ja vaurasta.

Suuret peikkosodat

Kaptaran keisarikunnan vuosisatoja kestänyt rauha rikkoutui, kun valtaisa suurpeikkojen armeija tunkeutui Korkeiden Vuorten tuolta puolen maahan. Peikot miehittivät suuria alueita keisarikunnasta, Brentirin mukaan lukien, ja ihmiset pakenivat. Sadan vuoden ajan Kaptara kävi sotaa peikkoja vastaan ja valloitti takaisin provinssejaan hävitäkseen ne taas uudelleen. Peikot saatiin lopulta karkotettua, mutta keisarikunta oli pysyvästi heikentynyt.

Pimeä aika

Pian peikkosotien jälkeen keisarikunta ajautui sisällissotaan ja pirstaloitui. Viimeinen naula Kaptaran arkussa oli kuitenkin ruttoaalto, joka pyyhkäisi jakautuneen keisarikunnan yli ja syöksi ihmisten maat pitkäksi aikaa pimeyteen ja kurjuuteen.

Keisarikunnan tuhouduttua Brentir oli muiden entisten rajaprovinssien tavoin enimmäkseen raunioitunut ja autioitunut. Maa villiintyi, ja ihmisten sijaan sen täyttivät jälleen peikot.

Kuningaskunnan aika

Vuosisadat kuluivat, ja ihmiskansa alkoi taas voimistua ja kasvaa. Viitisenkymmentä vuotta sitten pieni Sendorin kuningaskunta alkoi valloittaa autioksi jäineitä maita, ja kuningas Varavik käänsi katseensa Brentirin suuntaan. Varavikin ritarit valtasivat Brentirin ja karkottivat sitä kansoittaneet peikot vuorille ja ylängöille. Varavik teki Brentiristä rajakreivikunnan ja antoi sen urhoollisen ritari Garinin hallittavaksi. Sendorista alkoi muuttaa tasaisena virtana uutisraivaajia Brentiriin.

Maantiede

Brentirin kartta (klikkaa suuremmaksi)

Brentir on enimmäkseen metsäistä seutua. Vaikka väkiluku on vuosikymmenten saatossa kasvanut, on iso osa Brentiristä vielä erämaata, jossa riittää peikkoja, villieläimiä ja hirviöitä ihmisten riesaksi. Asutus on keskittynyt vesistöjen rannoille. Ekrent on Brentirin pääkaupunki ja ainoa varsinainen kaupunki. Maaseudulla väki asuu enimmäkseen pienissä kylissä, mutta tärkeimpien kauppareittien varrella on muutama isompi kauppala.

Ekrentistä alkunsa saava Vehmasjoki johtaa Sendorin pääkaupunkiin Armontiin. Hopiajärvi on Brentirin sydän, jonka kirkkaissa vesissä elää paljon kalaa. Louhusaarella sijaitsi muinoin suuri haltioiden kaupunki, jonka lohikäärmeet tuhosivat. Nykyisin saari on asumaton, mutta rauniot houkuttelevat seikkailijoita, tutkijoita ja aarteenmetsästäjiä. Brentirin eteläosissa, Pahtavaarojen ylänköalueella, asuu paljon peikkoja, maahisia, susia ja muita hirviöitä.

Korkeat Vuoret rajaavat Brentiriä idässä. Vuorilla sijaitsee mahtava kääpiökaupunki Gughgrim, jonne johtaa Suuri Kauppatie. Kääpiöiden kanssa tehtävä kauppa on rikastuttanut Brentiriä. Korkeiden Vuorten tuolla puolen sijaitsevat Harmaat Arot, jotka saavat nimensä tuhkanvärisestä maaperästä: muinoin arojen tilalla oli metsää, jonka lohikäärmeet polttivat poroksi sodassaan haltioita vastaan. Harmailla Aroilla asuu susilla ratsastavia suurpeikkoja.

Tenhosalot alkavat Brentirin pohjoislaidalta, ja niiden sydämessä asuu haltioita. Tenhosalojen lumotuista aarnimetsistä kerrotaan paljon tarinoita, mutta vain harva uskaltaa niille eksyä.

Yhteiskunta ja kulttuuri

Hallinto

Brentirin nykyinen hallitsija on rajakreivi Favian, ensimmäisen rajakreivi Garinin poika. Rajakreivin valtaoikeudet kreivikunnassaan ovat laajat, ja kuningas Ordavik Varavikin poika puuttuu vain harvoin rajakreivikunnan asioihin. Favianin linna sijaitsee Ekrentissä, mutta itse kaupunkia hallitsee porvariston valitsema raati, jonka johtaja on pormestarinna Aleida.

Maaseutu on jaettu useamman kylän muodostamiin pitäjiin, joiden asukkaat päättävät asioistaan suhteellisen itsenäisesti käräjillä. Kuhunkin pitäjään on kuitenkin sijoitettu vouti, joka kerää veroja ja toimii rajakreivin (ja kuninkaan) edustajana. Järjestystä ylläpitävät myös ritarit, joille Favian on antanut maata läänityksinä. Ritarikartanoiden mailla elää torppareita, mutta suurin osa Brentirin asukkaista on itsenäisiä talollisia.

Uskonto

Brentiriläiset eivät ole erityisen uskonnollisia, mutta jokaisessa kylässä on ainakin pieni pyhättö. Pääjumalat ovat taivaan jumala Thulim, maan jumalatar Ivoona ja näiden tytär Weire, Manalan valtiatar. Thulimia ja Ivoonaa palvotaan erityisesti vuodenaikaisrituaalien merkeissä, Weireä taas hautajaisissa ja vainajia muistellessa. Lisäksi ihmiset tuntevat monia pienempiä jumaluuksia, ja jotkut palvovat myös erilaisia luonnonhenkiä. Pimeyden jumala Zimirin palvonta on ankarasti kiellettyä.

Muut kansat

Metsäiset 

Metsäiset ovat asuttaneet Brentirin metsämaita aikojen alusta saakka. Ne ovat ihmisennäköisiä, mutta reilusti ihmistä pienempiä olentoja. Pieninä ja harmittomina, metsän siimeksessä pikkukylissä asuvina olentoina ne ovat välttyneet sodilta ja kulkutaudeilta. Metsäiset ovat ketteriä liikkumaan luonnossa ja tietävät paljon kasveista ja eläimistä. Metsäiset viihtyvät enimmäkseen omissa oloissaan, mutta suhtautuvat uteliaasti muihin kansoihin. Ihmisten keskuudessa asuessaan hyväntuuliset metsäiset ovat yleensä pidettyjä naapureita.

Metsäisille ovat sukua maahiset, jotka asuvat maan alla erityisesti mäkisillä seuduilla. Ne ovat ilkeitä ja rumia käppänöitä, jotka osaavat muuttua näkymättömiksi ja tulevat maan päälle lähinnä varastaakseen ihmisten karjaa.

Peikot 

Brentirin peikot ovat enimmäkseen hieman ihmistä pienempiä, vihreänahkaisia metsänpeikkoja. Ne asuttivat vuosisatojen ajan koko Brentiriä, mutta nyt ne on enimmäkseen karkotettu Pahtavaaroille ja Korkeiden Vuorten rinteille. Ryösteleviä peikkojoukkoja liikkuu kuitenkin silloin tällöin sivistyneemmilläkin mailla. Peikot eivät ole perimmiltään pahoja, mutta aikojen alusta asti ne ovat kilpailleet elintilasta ihmisten kanssa. Brentirin peikot ovat erityisen katkeria ihmisille, ja ihmiset suhtautuvat peikkoihin joko pelokkaasti tai halveksuvasti.

Harmaiden Arojen suurpeikot ovat ihmisenkokoisia ja niiden iho on oranssinruskea. Ne ovat metsänpeikkoja älykkäämpiä ja järjestäytyneempiä, ja ne kasvattavat suuria arosusia ratsuikseen. Suurten peikkosotien aikana suurpeikot rakensivat Brentiriin linnoituksia ja vahtitorneja, joiden rauniot näkyvät maisemassa yhä.

Kääpiöt 

Kääpiöt ovat ihmistä pienempiä mutta metsäisiä isompia, tanakoita ja parrakkaita olentoja, jotka asuvat vuoristoseuduilla ja ovat taitajia kaivajia, kivenhakkaajia ja seppiä. Tarujen mukaan kääpiöt opettivat sekä ihmisille että peikoille raudanvalmistuksen ja -työstön. Kääpiöt käyvät kauppaa kaikkien kansojen kanssa, mutta ovat luonteeltaan juroja, sisäänpäinkääntyneitä ja salailevia. Vain ani harva kääpiö päätyy asumaan ihmisten maille.

Ankat 

Ankat ovat ihmistä pienempiä, höyhenpeitteisiä olentoja, joilla on kuitenkin siipien sijasta kädet. Ankat ovat asuttaneet Hopiajärven rantoja muinaisista ajoista, ja ne ovat brentiriläinen erikoisuus. Kerrotaan, että Thulim on kironnut ankat ja niiden nykyinen muoto on rangaistus muinoin tehdyistä synneistä. Siitä ei kuitenkaan ole varmuutta, olivatko ankat alun perin lintuja, joilta vietiin lentokyky, vai ihmisiä, joille kasvoi höyhenet, nokka ja räpylät. Ihmiset ovat kautta aikain syrjineet ja pilkanneet ankkoja, ja ne elävät enimmäkseen omissa yhteisöissään. Ne ovat hyviä kalastajia ja vesillä liikkujia.

Haltiat 

Haltiat ovat ihmisiä pidempiä, kauniimpia, viisaampia ja kaikin tavoin parempia olentoja, joilla on synnynnäisiä taikavoimia ja synnynnäinen ylemmyyskompleksi. Haltiat ovat erittäin pitkäikäisiä, elleivät jopa kuolemattomia. Ennen haltioiden ja lohikäärmeiden sotaa ne hallitsivat maailmaa ja kaikkia muita kansoja, mutta nykyisin harvalukuiset haltiat elävät omissa oloissaan kaukana muista kansoista. Tiettävästi Tenhosalojen siimeksessä on haltiavaltakunta, jonka valtiattaresta kerrotaan Brentirissä paljon tarinoita – joissain valtiatar on hyväntahtoinen äitihahmo, joka pelastaa metsään eksyneet matkaajat, toisissa ilkeä velhotar, joka lumovoimillaan orjuuttaa valtakuntansa rajoille uskaltautuneet seikkailijat.